Historia

Pienestä suurehkoksi tiedeseuraksi

Suomen kasvatustieteellinen seura perustettiin 50 vuotta sitten. Oikeastaan seuran historian juuret ulottuvat vuoteen 1954. Tuolloin perustettiin nimittäin Kasvatusopillisen Yhdistyksen yhteyteen ns. tutkijaneuvosto. Tähän kutsuttiin jäseniksi aluksi kuusi kasvatusalan tutkijaa. Näin yhdistyksen sisälle muodostui oma tiedeosastonsa, jonka tehtävänä oli edistää maamme kasvatustieteellistä tutkimusta, alan tutkijoiden yhteistyötä ja alan kansainvälistymistä. Tutkijaneuvostoon liittyi vielä muutama alan tutkija ennen kuin sen jäsenet päättivät irtaantua Kasvatusopillisesta Yhdistyksestä vuonna 1967 ja perustaa alalle oman tieteellisen seuran. Seuran perustamiskokous pidettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tiloissa 18.2.1967. Kokoukseen osallistui noin kolmekymmentä kasvatustieteilijää. Kun lisäksi noin kaksikymmentä tulevan seuran jäsentä esitti kirjallisesti liittymishakemuksensa seuraan, oli uudella seuralla perustavan kokouksen jälkeen jo 55 jäsentä. Seuraavana vuonna jäsenmäärän lähes tuplaantui tästä, vuonna 1972 jäseniä oli jo lähes kaksi sataa. Tosin jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten määrä oli paljon tätä pienempi. Tästä jäsenmäärät nousivat – tosin välin laskienkin – niin että vuonna 1988 seuran jäsenmäärä oli kolmen sadan tuntumassa. Seuran toiminnan aktivoitumisen ja laajentumisen myötä myös jäsenmäärä on lisääntynyt 1990-luvun loppuvuosista alkaen merkittävästi. Vuoden 2006 lopussa seuran jäsenrekisterissä olikin jo lähes seitsemän sataa jäsentä. Pienestä 1960-luvun lopun tiedeseurasta on siis kehkeytynyt 50 vuodessa suurehko tiedeseura. Seuran toiminnan peruspilareina kasvatustieteen päivät, julkaisutoiminta ja sig-ryhmät

Seuran ensimmäisten kymmenen vuoden toiminnan perusrungon muodostivat kuukausikokoukset, joita järjestettiin yliopiston lukuvuoden aikana, siis yhdeksän kertaa vuodessa. Aluksi ne järjestettiin aina Helsingissä, sittemmin myös tosinaan muilla yliopistopaikkakunnilla. Vaikka kuukausikokoukset pidettiin tämänkin jälkeen pääasiassa Helsingissä, näiden Helsingin ulkopuolella järjestettyjen kokousten ansiosta seura tuli aiempaa tutummaksi muilla yliopistopaikkakunnilla. Tämä näkyi esimerkiksi seuran jäsenmäärän kasvuna. Vuodesta 1972 lähtien kuukausikokouksia ei järjestetty enää ihan yhtä säännöllisesti kuin aiemmin. Säännöllisestä kuukausikokouskäytännöstä luovuttiin kokonaan vuonna 1980. Pääsyy tähän se, että seura alkoi vuodesta 1979 lähtien järjestää vuosittain kasvatustieteen päiviä.

Ensimmäiset kasvatustieteen päivät järjestettiin Hattulassa, Tampereen lähellä. Päivien järjestämisestä vastasi silloin seuran hallitusvastuuta kantanut Tampereen yliopiston kasvatustieteen väki. Ensimmäiset päivät keräsivät heti kunnioitettavan määrän osallistujia, kahdeksankymmentä. Päivät onnistuivat niin hyvin, että niistä muodostui heti vuosittainen perinne, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Nykyään päivien osallistujamäärät ovat vaihdelleet kolmesta sadasta kuuteen ja puolen sataan. Osanottajien määrän kasvun lisäksi kasvatustieteen päivät ovat 1980-luvun loppupuolelta alkaen kansainvälistyneet selvästi. Lähes kaikilla päivillä on ollut tästä lähtien yksi tai useampi ulkomainen luennoitsija alustamassa päivien teemaan liittyvistä aihealueista. Mainittakoon vielä, että seura jakaa kasvatustieteen päivien yhteydessä sekä vuosittaisen gradu- että väitöskirjapalkinnon. Kasvatustieteen päivien lisäksi seura on järjestänyt tai ollut mukana järjestämässä erilaisia pienempiä tai isompia seminaareja tai konferensseja. Merkittävin ja suurimman ponnistuksen vaatinut, näistä on tähän asti ollut European Educational Research Associationin (EERAN) kansainvälisen konferenssin järjestämiseen osallistuminen vuonna 1999. Konferenssi pidettiin Lahdessa.

Kasvatustieteen päivien lisäksi seuran toiminnan toisen tärkeän peruskiven muodostaa julkaisutoiminta. Alan julkaisutoiminnan edistäminen oli alusta alkaen yksi seuran toiminnan perustavoitteista. Tähän tulikin tilaisuus jo 1960-luvun loppupuolella, kun Kasvatusopillisen aikakauskirjan ja Kasvatus ja Koulu -aikakauskirjan yhdistämisneuvotteluja alettiin suunnitella. Seura oli alusta alkaen mukana näissä neuvotteluissa. Näiden kahden lehden yhdistymisestä syntyi alalle uusi aikakauskirja, Kasvatus. Tämän ensimmäinen numero näki päivän valon keväällä 1970. Päävastuu lehden julkaisemisesta jäi Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteelliselle tutkimuslaitokselle (nykyään Koulutuksen tutkimuslaitos). Seuran puheenjohtaja kuului kuitenkin automaattisesti lehden toimitusneuvostoon, kunnes toimitusneuvoston kokoonpanoa ja valintatapoja uudistettiin 1990-luvulla. Lisäksi lehden päätoimittajat ja toimittajat ovat olleet vuosien varrella pitkälti seuran jäseniä. Seuralla on ollut alusta alkaen tärkeä rooli myös lehden rahoituksen hankkimisessa. 1990-luvun loppupuolella Kasvatuksesta tuli aiempaa selvemmin seuran lehti, kun ensiksi aikakauskirjan toimituskunnan jäsenten pääosan valinta siirtyi seuran hallitukselle ja kun vuonna 1998 lehti siirrettiin kokonaan seuran haltuun. Kasvatus on ollut koko sen olemassa olon ajan erittäin tärkeä julkaisufoorumi kasvatusalan tutkijoille. Toki lehden toimituspolitiikka ja -linja on aika ajoin herättänyt vilkastakin keskustelua, jopa polemiikkia. Mutta näinhän pitääkin olla!

Seuran piirissä on sen alkuajoista lähtien ollut aika ajoin esillä laajemman kansallisen julkaisusarjan perustaminen. Tämä pitkäaikainen haave toteutettiin vihdoin vuonna 1999. Tällöin perustettiin nimittäin Kasvatusalan tutkimuksia – Research in Educational Sciences – julkaisusarja, jonka ensimmäiset julkaisut tulivat ulos kuitenkin vasta 2001 keväällä. Julkaisusarja perustuu vertaisarviointiin. Tässä julkaistaan alan tutkimusraportteja ja tutkimuksellisesti painottuneita kokoomateoksia. Kaikkiaan sarjassa on julkaistu (helmikuuhun 2008 mennessä) 35 teosta, joista noin puolet ovat olleet englanninkielisiä. Julkaisusarja on löytänyt selvästi paikkansa kasvatusalan yhtenä keskeisenä julkaisuforuumina. Tämä näkyy sen saamassa arvostuksessa, kuten myös sarjan myyntiluvissa. Kaikkiaan teoksia on myyty seitsemän vuoden aikana noin 5 200 kappaletta. Tämä myyntimäärä ei ole ihan pieni, kun otetaan huomioon, että kyseessä on tutkimusraporteista tai tutkimuksellisesti painottuneista kokoomateoksista. Varsinaisen myynnin lisäksi teoksia on lähetetty ilmaisjakeluna jonkin verran ja väitöskirjojen ilmaiskappaleet. Lisäksi yhdestä teoksesta on otettu noin 1 500:n kappaleen painos, josta valtaosa on jaettu teoksen taustalla olevien laitosten toimesta erilaisten seminaarien yms. yhteydessä näiden osanottajille. Samasta teoksesta (Reseach-based Teacher Education in Finland. Reflections by Finnish Teacher Educators) on tehty japanilaisen kustantajan kanssa kustannussopimus teoksen kääntämisestä japaniksi vuonna 2007. Kaiken kaikkiaan kirjasarja on otettu erittäin positiivisesti vastaan ja sitä on kiitelty yleisesti tasokkaaksi. Sarjan tasoa kuvaa omalta osaltaan se, että sarjassa julkaistuista väitöskirjoista kaksi on saanut seuran vuosittain jakaman väitöskirjapalkinnon.

Kasvatuksen ja Kasvatusalan tutkimuksia -julkaisusarjan lisäksi seuran julkaisutoiminnan piiriin kuuluu tavallaan vuonna 2007 perustettu historiallis-yhteiskunnallisesti painottunut Kasvatus & Aika -aikakauskirja. Tätä julkaistaan ajan hengen mukaan netissä (www.kasvatus-ja- aika.fi). Aikakauskirjan takana on seuran kasvatuksen historian verkosto, jonka taustalla on Kasvatustieteellisen seuran lisäksi muitakin tiedeseuroja. Myös tämä lehti perustuu vertaisarviointiin. Aikakauskirja on tuonut oman tärkeän lisämausteen alan kotimaiseen julkaisukulttuuriin.

Seuran toiminnan kolmanneksi tukijalaksi on muodostunut 2000-luvulla SIG-ryhmät (Special Intrest Groups) tai tutkimusyhteistyöverkostojen toiminta. Näiden perustamiseen antoivat sysäyksen kansainvälisiltä tiedeseuroilta saadut esimerkit ja kentältä tullut paine. Vähän vastaavanlaisia tutkijaryhmiä toimi seuran puitteissa jonkin vuoden 1980-luvulla. Näiden, kuten nykyistenkin verkostojen, tavoitteena on vahvistaa ja edistää erityisalansa tutkimusta ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. Vuoden 2007 lopussa ryhmiä oli jo kahdeksan. Kukin näistä ryhmistä toimii itsenäisesti. Monet näistä ryhmistä ovat moni- ja poikkitieteellisiä verkostoja. Ryhmien toiminnan laajuus ja aktiivisuus vaihtelee melkoisesti, toisista on tullut jopa kansallisella tasolla merkittäviä toimijoita (ks. tarkemmin eri ryhmien toiminnasta ryhmien kotisivuilta). Kaiken kaikkiaan verkostot ovat tuoneet seuran toimintaan tärkeän lisänsä samalla kun ne kuvaavat osaltaan 2000-luvun kasvatustieteen moninaisuutta.  Seuran historiaan sisältyy paljon muutakin, jota ei voi käsitellä tässä yhteydessä, kuten yhteistyö Maaseudun Kukkaisrahaston kanssa (Vuoden Kasvattajan valinta, kasvatustieteiden opiskelun ja tutkimuksen tukemiseksi jaettuja stipendejä, väitöskirjatutkimusten palkintojen jakaminen) 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella. Jos seuran historia kiinnostaa, voit tutustua tähän seuran 40-vuotisjuhlajulkaisusta.

Entä sitten jatkossa…

Seuran toiminta on aktivoitunut merkittävästi 2000-luvulla, kuten edellä olevastakin ilmenee. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää seuran toiminnan jokaiselle edellä mainitun kolmen peruspilarinkin alalla. Lisäksi seura pyrkii jatkossa edistämään yhä painokkaammin alan yhteiskunnallisen keskustelun laajentumista. Kasvatustieteen ja alan tutkimuksen näkyvyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen kaikilla areenoilla olisi erittäin tärkeää. Tällaisen keskustelun merkitys ei rajoitu pelkästään tieteenalamme aseman vahvistumiseen ja kehittymiseen, vaan se vaikuttaa yleisemminkin koko maamme kasvatus- ja koulutussektorin kehitykseen. Seuran vuonna 2007 toteuttaman kyselyn mukaan seuran jäsenet ja muut kyselyyn vastanneet näkivät tärkeäksi, että seura ylläpitäisi tällaista keskustelua omalla toiminnallaan. Edellä mainittuun kartoitukseen vastanneet näkivät seuran toiminnan tärkeiksi toiminnan kehittämiskohteiksi edellä mainittujen perustoimintojen kehittämisen ja yhteiskunnallisen keskustelun lisäämisen lisäksi muun muassa, että seura vahvistaisi yhteydenpitoa yliopistoihin, kansainvälisen yhteistyön lisäämisen ja ylipäätään toiminnan monipuolistamisen. Myös nämä ovat seuran toiminnan kehittämisen kohteina tulevina vuosina.

Edellä oleva teksti perustuu teokseen: Tähtinen, Juhani & Havu-Nuutinen Sari. 2007. Neljäkymmentä vuotta tiedeseuraa. Suomen kasvatustieteellisen seuran 40-vuotisjuhlakirja. Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisusarja, Kasvatusalan tutkimuksia 33.

Entiset puheenjohtajat