Vuoden 2017 pro gradu- ja väitöskirjapalkinnot jaettu

Kasvatustieteellisen seuran vuoden 2017 pro gradu- ja väitöskirjapalkinnot jaettiin Kasvatustieteen päivillä Rovaniemellä. Parhaan pro gradun palkinnon sai Rachel Pampel Oulun yliopistosta työllään “Leveraging architecture and education: approaching the facilitation of good learning environments in authentic and emerging contexts”. Parhaaksi väitöskirjaksi puolestaan arvioitiin Anu Kajamiehen “ Towards Optimal Scaffolding of Low Achievers’ Learning: Combining Intertwined, Dynamic, and Multi-Domain Perspectives” Turun yliopistosta.

Arviointiraadin lausunto:

Kasvatustieteen päivät 2017 järjestävä Lapin yliopisto muodosti arviointiraadin, johon kuuluivat Kirsti Lempiäinen, Päivi Naskali, Päivi Rasi, Ilkka Ratinen ja Satu Uusiautti. Raati arvioi muut paitsi oman yliopistonsa ehdokkaat. Lapin yliopiston ehdokkaat pisteytti Tampereen raati, johon kuuluivat Marita Mäkinen, Eero Ropo ja Veli-Matti Värri.

Rachel Pampelin työ “Leveraging architecture and education: approaching the facilitation of good learning environments in authentic and emerging contexts” (Oulun yliopisto) palkittiin vuoden 2017 pro gradu -tutkielmana. Perustelut: Se on poikkitieteellinen tutkimus, jossa arkkitehtonista teoriaa ja käytäntöjä yhdistetään kasvatustieteeseen. Pampel tutki nopeasti kehittyviä ja muuttuvia oppimisympäristöjä erityisesti opettajien ja kasvattajien näkökulmasta selvittäen sitä, millainen on hyvä oppimisympäristö ja miten luoda sellainen opettajankoulutuksessa. Pampel hyödyntää ennakkoluulottomasti omaa osaamistaan tutkijana, opettajana ja arkkitehtinä, ja tuloksena on monikerroksinen ja omaperäinen synteesi. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa Pampel kehitti hyviä oppimisympäristöjä yhdessä Oulun yliopiston opettajankoulutuksen opiskelijoiden kanssa. Millaisia tietoja, taitoja ja harjoitusta tarvitaan? Tuloksena esitetään prosessuaalinen analyysimalli oppimisympäristöjen erittelyä ja toteuttamista varten. Siinä huomio kiinnitetään paitsi henkisen ja ideaalisen, arkkitehtonisen ja fyysisen sekä käyttäjien tai roolien tasoon myös toiminnan, yhteisön, kontekstin, saavutettavuuden ja ajan ulottuvuuksiin. Esimerkiksi yhteisöä pohdittaessa voidaan miettiä, mitkä uuden oppimisympäristön ulottuvuuksista voivat olla osallistujien vastuulla ja mitkä niistä edellyttävät syvempää kontekstin ymmärrystä. Pampel tähdentää sekä oppivan osallistujan että oppimisympäristön samanaikaista huomioimista.

Väitöskirjapalkinto annettiin Anu Kajamiehen tutkimukselle “ Towards Optimal Scaffolding of Low Achievers’ Learning: Combining Intertwined, Dynamic, and Multi-Domain Perspectives”, Turun yliopisto. Perustelut: Kajamies tarkastelee oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevien oppilaiden optimaalista ohjausta pitkäkestoisen ohjausprosessin näkökulmasta. Tutkimuksen kunnianhimoisena tavoitteena on syventää tietoa ohjauksesta ja oppimisesta yhteen kietoutuneina, kehityksellisesti vaihtelevina ja moniulotteisina prosesseina niin teoreettisesti kuin empiirisesti. Väitöskirja koostuu neljästä opetuskokeilututkimuksesta, jotka tarkastelevat tutkimusaihetta myös menetelmällisesti rikkaalla tavalla: osatutkimukset sisältävät testejä, näennäiskokeellisia asetelmia, yksittäistapausten tarkastelua sekä pitkittäistapauksiin perustuvia analyyseja.

Väitöskirjan monipuolisuus ja kriittinen ote ovat sen vahvuuksia ja tutkimus osoittaa myös tekijänsä laajaa menetelmällistä osaamista. Väitöskirja on viimeistelty kokonaisuus, jossa osatutkimusten anti tiivistetään selkeäksi ja johdonmukaiseksi esitykseksi.

Tutkimustulokset tuovat esiin vuorovaikutuksen tason merkityksen oppilaiden ohjaamisessa ja osoittavat konkreettisesti ohjausvuorovaikutuksen haasteet. Tulosten perusteella Kajamies korostaa tarvetta vahvistaa opettajien taitoja tukea oppilaita korkeatasoisiin mahdollisuuksiin tarttumisessa ja liittää luodut mahdollisuudet osaksi oppimistavoitteisiin tähtäävää vuorovaikutusta.