Kasvatustieteellisen seuran väitöskirja ja pro gradu -palkinnot 2021

Suomen kasvatustieteellisen seuran myöntämät palkinnot vuoden parhaalle väitöskirjalle ja pro gradu -tutkielmalle julkistettiin Kasvatustieteen päivillä. Onnittelut palkituille! Ohessa valitsijaraadin perustelut.

Väitöskirjapalkinto

Jenni Helakorpi: Innocence, privilege and responsibility: Power relations in policies and practices on Roma, Travellers and basic education in three Nordic countries. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. linkki: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/317940

Jenni Helakorven väitöstutkimuksen aihe, romanivähemmistöjen peruskoulutus Pohjoismaissa ja siihen liittyvät toimintapolitiikat ja -käytännöt sekä valtasuhteet, on yhteiskunnallisesti tärkeä, ajankohtainen ja vain hyvin vähän tutkittu. Helakorven väitöstutkimus on tieteellisesti erittäin korkeatasoinen, omintakeinen ja monitieteinen. Tutkimus esittelee ja yhdistää erittäin huolellisesti ja ansiokkaasti kolmea teoreettista viitekehystä: 1) feministisiä teorioita, 2) jälkistrukturalismia ja 3) kriittisiä rodun ja valkoisuuden teorioita. Työn teoreettista uutuusarvoa lisää se, että tutkija uudelleen määrittelee joitakin tutkimusaiheensa kannalta keskeisiä käsitteitä, kuten ”racialisation” ja ”whiteness”. Tutkimusaineisto on monipuolinen sisältäen politiikkadokumentteja ja näitä toimeenpanevien henkilöiden haastatteluja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Tutkimustulokset tuovat uutta tietoa tutkitusta aiheesta kriittisestä näkökulmasta. Tutkimus mm. paljastaa, että politiikkadokumenteissa romanien ongelmien ratkaisemista koskevat ehdotukset osoitetaan yleisesti romaniväestön edustajien vastuulle, mikä tuottaa eriarvoisuutta ja heijastelee epäsymmetrisiä valtasuhteita. Tutkimus lisää ymmärrystämme ja tarjoaa entistä moniulotteisemman käsitteellistyksen romanivähemmistöjen peruskoulutuksesta Pohjoismaissa ja siihen liittyvistä toimintapolitiikoista ja -käytännöistä sekä valtasuhteista. Tutkimustulokset täydentävät tärkeällä ja uutta luovalla sekä poikkitieteellisellä tavalla useita tutkimusaloja; etenkin feministisen tutkimuksen, jälkistrukturalismin ja kriittiset rodun ja valkoisuuden teorioiden kansainvälistä tutkimusta. Tuloksilla voidaan nähdä olevan käytännön sovellusarvoa liittyen romanien koulutuksen edistämiseen, inklusiivisen opetuksen järjestämiseen ja romanien yhdenvertaisuuden edistämiseen koulukonteksteissa, etenkin Pohjoismaissa

Pro gradu -palkinto

Maija Mustonen: Työhäpeä työelämän tunnekokemuksena. Itä-Suomen yliopisto, opinto-ohjaajan ja uraohjaajan koulutus. linkki: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/24568/16142570671012811566.pdf

Arviointilautakunta esittää, että vuoden 2021 kasvatustieteen pro gradu tutkielma -palkinto myönnetään Maija Mustosen tutkielmalle Työhäpeä työelämän tunnekokemuksena. Tutkielma on tehty Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, kasvatustieteiden ja psykologian osaston opinto-ohjaajan ja uraohjaajan koulutuksessa.

Tutkielman tavoitteena on luoda kuvaa siitä, millainen työelämäkokemus työhäpeä on. Tutkimustavoite tarkennetaan kolmeksi tutkimuskysymykseksi, jotka kohdentuvat työhäpeän kohteisiin, työhäpeän tunteen luonteen tarkasteluun ja työhäpeän merkitykseen yksilöiden ura- ja elämänkuluissa.

Tutkielman aiheen valinta on omaperäinen ja innovatiivinen keskustelunavaus. Tunteiden tutkimus on pitkään ollut paitsiossa tieteellisessä keskustelussa, mutta vahvistunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Myös kiinnostus häpeän tunteiden tutkimukseen on lisääntynyt, mutta työhön liittyvään häpeään kohdentuvaa tieteellistä tarkastelua ei juurikaan ole.

Tekijä osoittaa vahvan perehtymisensä häpeän tunteen käsitteellistämisen kysymyksiin, käsitteen eri ulottuvuuksiin ja häpeän tunteen kansainväliseen ja kotimaiseen tutkimuskirjallisuuteen. Häpeä tulkitaan biologisista ja psykologista taustoistaan huolimatta ensi-sijaisesti yhteiskunnalliseksi käytänteeksi – yksityisestä luonteestaan huolimatta häpeän katsotaan syntyvän sosiaalisessa kontekstissa ja liittyvän siten yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin konventioihin

Tutkielman metodologisena taustafilosofiana toimii fenomenologinen ajattelu, ja sen aineisto on tuotettu verkkokeskustelujen ja avoimen verkkokyselyn avulla. Tutkimukseen osallistujat ovat pääosin 20–40-vuotiaita naisia. Analyysi perustuu aineiston ja teorian vuoropuheluun ja yhdistää teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja dialogisen tematisoinnin menetelmiä. Kaikkineen tutkimuksen metodologisista ratkaisuista rakentuu oivaltava ja samalla tieteellisesti laadukas kokonaisuus, johon liittyviä rajoitteita tekijä myös ansiokkaasti arvioi tekstissään.

Tutkimuksen tulosten raportoinnissa toteutuu erinomaisella tavalla aineistoesimerkkien avulla konkretisoitujen havaintojen esittäminen ja niiden kytkeminen aiempaan tutkimukseen. Tuloksista piirtyy yhtäältä yksilöllisten häpeän aiheiden moninaisuus, toisaalta työhäpeän kytkeytyminen ennen kaikkea arvostetuksi ja nähdyksi tulemiseen sekä merkityksellisyyden kokemukseen. Tuloksissa eritellään työhäpeän lähtökohtia, sen ajallista ilmenemistä samoin kuin työhäpeän vaikutuksia uraratkaisuihin, työelämäkäyttäytymiseen ja työhyvinvointiin. Kaikkineen tulokset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Kokonaisuutena Maija Mustosen eriomaisesti kirjoitettu pro gradu -tutkielma osoittaa poikkeuksellista tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen tekemisen kypsyyttä. Mustonen tuo työhäpeää koskevaan keskusteluun tarkastelun, joka varmasti kiinnostaisi myös kansainvälistä lukijakuntaa, jos tutkimus olisi luettavissa englanniksi.